Metsien tuotto ja jokamiehen oikeudet

Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tuoreiden tietojen mukaan: ”Yksityiset metsänomistajat, tavalliset perheet, omistavat metsämaasta 60 ja puuston kasvusta 70 prosenttia. Yksityiset metsänomistajat myyvät teollisuudelle 80 prosenttia sen tarvitsemasta kotimaisesta puusta.”

Valtion metsät kattavat metsämaasta noin neljäsosan, mutta niiden metsien hakkuutuotto on vain 10 %. Metsäyhtiöiden suorassa omistuksessa maamme metsistä on 10 %, kuntien, seurakuntien, säätiöiden ja yhteismetsien osuus on vain 5 %.

Tuo 600 000 metsänomistajan joukko päättää siis siitä, miten metsiä hoidetaan, puita myydään ja hoidetaan tulevaisuuden metsien kasvuun liittyvää ”hiilinielupolitiikkaa”. Metsät ovat tyypillisesti kaupunkeihin maalta siirtyneiden pientilallisten jälkikasvun omaisuutta, joiden suhde metsäomaisuuteen on etääntynyt kaupunkilaisammateissa toimivien ihmisten luontosuhteen heikentyessä. LUKEN mukaan keskimääräinen tilakoko on n 30 hehtaaria, joka eriytyy sekä pienemmiksi että suuremmiksi perinnönjakojen ja tilakauppojen seurauksena.

Jatka lukemista “Metsien tuotto ja jokamiehen oikeudet”

Aika entinen ei koskaan enää palaa! – voiko suomalainen maalaismaisema palata?

Aika entinen ei koskaan enää palaa! – voiko suomalainen maalaismaisema palata?
Ilottelua Evon Luonnonpuistossa (Kuva Mikko Puustinen)

Ilmastomuutos pakottaa koko ihmiskunnan syvälliseen ihminen – luontosuhteen muutokseen turvatakseen planeettamme säilymisen elävälle luonnolle kelvollisena. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä on luovuttava ja samalla luovuttava likaamasta järjettömästi vesistöjämme valtameriä myöten.

Koronapandemia pysäytti massaturismin hetkeksi. Rokotuksista odotetaan pelastusta siihen, että kaikki palaisi vielä ennalleen? Kaikki ei tule palaamaan. Elämme täällä pohjolassakin ennätyslämmintä kesää samalla kun Keski-Euroopassa eletään ennätystulvien keskellä.

Tapamme elää lähiluonnon kanssa tulee muuttumaan. Ymmärryksemme ihmisistä riippumattomista luonnon voimista paranee, kun tutkittu tieto ympäristömuutoksista leviää. Luonnon tukijat, kuten ilmastotieteilijät ja biologit ovat aikamme etujoukkoa. He yrittävät saada poliittiset päättäjät, pääomasijoittajat, elinkeinoelämän vaikuttajat ja tavalliset ihmiset ymmärtämään muutoksen välttämättömyyden. Elokapina on nuorten tapa tuoda esille muutoksen välttämättömyys.

Jatka lukemista “Aika entinen ei koskaan enää palaa! – voiko suomalainen maalaismaisema palata?”

Ilmastomuutos ja korona – kohti ihmisten yhteistahtoa maailman pelastamiseksi

Ilmastomuutos on pakottanut maailman kansat globaaliin yhteistoimintaan energiateknologian uudistamisen tiellä. Sitten tuli korona runsas vuosi sitten. Se on pakottamassa koko ihmiskunnan yhteistoimintaan virustaudin leviämisen ehkäisemisessä.

Molemmat yhdessä pakottavat meitä uudelleen arvioimaan ja muuttamaan suhteemme luontoon. Luonto korjaa nopeasti Ihmisten järjettömyyksien aikaansaamat paikalliset tuhot. TV:ssä ja areenassa on juuri menossa BBC:n tuottama dokumenttisarja ”Luonnon aikakausi”. Sarja herättelee ihmislajia ymmärtämään, että olemme osa luontoa. Oppimalla paremmin ymmärtämään luonnon lainalaisuuksia pystymme palauttamaan luontosuhteemme harmoniseksi. Koko ihmiskunnan käyttäytymismuutoksen ansiosta planeettamme ja tulevat sukupolvet voivat meitä paremmin.

Jatka lukemista “Ilmastomuutos ja korona – kohti ihmisten yhteistahtoa maailman pelastamiseksi”

Koronan jälkeistä ”uutta normaalia” kohti

Kirjoitin 2016 Osuuskunta Elman julkaisemassa kirjassa (s 143): ”VIA KALEVALA 2016-2035 tavaramerkin käyttöön ottamista tukevalla yrittäjyyskoulutuksella ELMA osuuskunta aikoo käynnistää kestävän kehityksen kulttuuri- ja luontomatkailubrändin rakentamisen. Se on vaihtoehtoinen näkökulma massaturismille. Megatrendit imaisevat mukaansa ihmismassojen valtavirran. Samaan aikaan sivupuroihin kuten Suomen maaseudulle ja Vienan Karjalaan voi syntyä ’akan virtoja’ eli vastapyörteitä. Niissä voivat suurten lohikalojen rinnalla elää pikku tammukat. Niistä voi syntyä oma, pienen ihmisen kokoinen, perinne- ja uuden kulttuurin luojien ja pienyrittäjien rakentama ihmisen kokoinen elinvoimainen maailma.”

Neljä vuotta ehti kulua, ennen kuin saatoimme palata tuolloin visioimamme Suomen maaseudulle syntyvän megatrendin vastaisen ”akan virran” ilmaantumisen edistämiseen. Osuuskunta Elman koronamanifestissa (Holopainen &Kohonen, Osuuskunta Elman koronamanifesti, 2020) kuvaamme visiomme seuraavia askeleita. Kuvaamme, kuinka sinnikkäästi Elma on tuupannut eteenpäin pääosin talkootyönä kestävän kehityksen kulttuuri- ja luontomatkailubrändin rakentamista.

Jatka lukemista “Koronan jälkeistä ”uutta normaalia” kohti”

Turku – Pietari – valtaväylä Lahden kasvun ja kehityksen dynamoksi

ESS:n päätoimittaja Markus Pirttijoki päättää 15.11. julkaisemansa Esalaisen jutun mielenkiintoiseen toteamukseen: ”Nopein reitti raskaalle liikenteelle Turusta Pietariin kulkisi … Riihimäen ja Lahden eteläisen kehätien kautta eikä pääkaupunkiseudun läpi, jossa tien tukkoja riittää muutenkin.”

Maanteillä jyräävä rekkaliikenne on aikakaudellemme ominainen mittari elämän sykkeestä niin maiden sisällä, kuin rajojen yli.

Ilmastomuutos tuuppaa tavaraliikennettä entistä enemmän kiskoille, tässä tapauksessa juuri 150 vuotta täyttäneelle Riihimäki – Lahti – Pietari ratalinjalle. Ellei rataa 150 vuotta sitten olisi avattu, Lahteakaan kapunkina olisi tuskin syntynyt. Kolmioraide Riihimäen kohdalla pääradalta Lahden suuntaan on jo olemassa, joten lienee vain ajan kysymys, kun matkustajaliikenne itään, Euroopan pohjoista metropolia kohti löytää uuden nopeutuneen reitin Tampereen ja Pohjois-Suomen suunnasta – kun korona hellittää.

Jatka lukemista “Turku – Pietari – valtaväylä Lahden kasvun ja kehityksen dynamoksi”