PIKKU-VIIPURI

1940-luvulla Lahteen muutti Viipurista ja Viipurin lähialueilta lähes 10 000 ihmistä. Entisen Fellmanin kartanon maille kehittyi vähitellen niin sanottu Pikku-Viipuri, jonka rakennuksista monet nousivat alueelle Lahteen siirtyneiden karjalaisyhteisöjen, Viipurista sodan seurauksena Lahteen muuttaneiden ihmisten, yritysten ja yhteisöjen toimesta. Kaupunkiin tuli sairaala ja kirkko, kulttuurirakennus, koulutuskeskus, urheilutalo, liiketiloja ja asuntoja.

Viipurin Diakonissalaitoksen historia ulottuu 1860-luvulle. Lahdessa Diakonissalaitos oli aloittanut silmä-    ja sisätautiosastojen toiminnan vuonna 1940. Vuonna 1950 valmistuneen uuden sairaalarakennuksen sisääntulohalli hienoine pylvässarjoineen ja veistoksineen oli kaupungin kauneimpia julkisia tiloja. Sairaalatoiminta päättyi vuonna 1972.

Vuosina 1953-56 Fellmanin kartanon pelloille rakentui ammattikoulukompleksi, johon sijoittui Karjalasta evakuoituja oppilaitoksia, kuten Viipurin kauppaopisto, Viipurin ammattioppilaitos, tytöille tarkoitettu käsityö- ja teollisuusammattikoulu, kotiteollisuusopisto sekä teknillinen koulu.

Lahden Urheilutalo (koripallo, lentopallo, keilaajat, nyrkkeilijät, naisvoimistelijat ynnä muut) oli Suomen ensimmäisiä kunnallisia urheilutiloja, ja sen valmistumiseen vuonna 1957 viipurilaisilla urheiluseuroilla oli oma huomattava merkityksensä. Hallin laajennusosa, lähes 1500 katsojan sali, valmistui vuonna 1967. Vuonna 2012 Lahden Urheilutalo sai purkutuomion.

Myös ortodoksikirkko siirtyi Lahteen Viipurista. Vuonna 1950 toimintansa aloittanut Lahden ortodoksinen seurakunta on ainoa Etelä-Suomeen perustettu ”evakkoseurakunta”. Arkkitehti Toivo Paatelan suunnitte-lema Pyhän Kolminaisuuden kirkko valmistui vuonna 1955. Kirkossa on useita Suomen menettämiltä Karjalan alueilta peräisin olevia esineitä ja ikoneita, muun muassa Vanhan Valamon kattokruunut.

Myös Lahden musiikkikoulutuksen juuret juontavat Viipuriin ja sen vuonna 1918 perustettuun Viipurin musiikkiopistoon. Talvisodan sytyttyä musiikkiopisto siirtyi opettajakuntineen, kirjastoineen ja perinteineen evakkoon Lahteen. Vuonna 1954 Lahteen valmistui Kaija ja Heikki Sirénin suunnittelema konserttitalo, järjestyksessään toinen Suomeen varsinaisesti konserttitaloksi rakennettu talo ja erottamaton osa kaupungin historiaa.  Varoja rakentamista varten kerättiin myymällä Ruotsista lahjoituksena saaduilla rahoilla ostetusta sokerista tehtyjä hedelmäkaramelleja, riisiä sekä musiikkiopiston johtajan Felix Krohnin New Yorkista hankkimaa kynsilakkaa, jotka kaikki olivat niukkuuden aikana hyvin haluttuja tuotteita. Konserttitalo oli aikansa amerikkalaismallinen monitoimitalo musiikkiopistoineen, tavara-taloineen, hotelleineen, ravintoloineen, kahvibaareineen, keilahalleineen, elokuvateattereineen ym. Vuonna 2000 Lahden kaupunginorkesteri, Sinfonia Lahti, muutti uusiin tiloihin Sibeliustaloon, ja konsertti-talo jäi kokonaan musiikinopetuksen käyttöön. Talon kaksinkertaiseksi laajennettuun torniosaan on tulossa asuntoja.

Vuonna 2000 Vesijärven rantaan valmistunut Hannu Tikan ja Kimmo Lintulan suunnittelema konsertti- ja kongressikeskus Sibeliustalo lienee nykyään Lahden kuuluisin rakennus. Suunnittelun innoittavana lähteenä on ollut suomalainen metsä, ja kaikkien uusien osien kantavana rakenteena on puu. Rakennus koostuu neljästä osasta: suuresta salista, punatiilisestä entisestä puusepäntehtaasta, kongressisiivestä ja Metsähalli-lämpiöstä. Sibeliustalon tiilinen osa on Lahden vanhin säilynyt teollinen rakennus, puusepäntehdas. Se valmistui vuonna 1908 August Fellmanin rakennuttamana sulfaattiselluloosatehtaaksi ja on myöhemmin toiminut myös lasitehtaana. Metsähallin korkeassa katossa tuikkii säveltäjämestari Jean Sibeliuksen syntymähetken tähtikartta. Sibeliustalossa järjestetään vuosittain lukuisia merkittäviä konsertteja, kokouksia ja muita tilaisuuksia. Konserttitalon pääsalin akustiikka on kerännyt kansainvälistä kiitosta ja kunniaa, ja Sibeliustalo on valittu useaan otteeseen maailman parhaimpien konserttisalien joukkoon.

Funkkistyylinen Kaarlo Könösen ja Irma Kolsin suunnittelema kaupungin vanha linja-autoasema on vuodelta 1939. Linja-autoliikenne kaupungissa oli alkanut vuonna 1923, jolloin autot kuljettivat matkustajien lisäksi myös rahtitavaraa, etupäässä maitoa. Alkujaan, vuodesta 1930 linja-autojen lähtöpaikka oli ollut Alatorilla, Shellin huoltoaseman luona, joka oli samalla toiminut niin matkustajien odotustilana ja matkatavaroiden säilytyspaikkana kuin kuljettajien taukotilanakin. Kun liikennöinti Alatorilla alkoi käydä ruuhkaiseksi, päätettiin varsinaisen linja-autoaseman rakentamisesta keskustan länsilaidalle. Rakennustarvikkeet pyrittiin mahdollisuuksien mukaan hankkimaan paikallisilta yrittäjiltä. Asemarakennus koostui kolmesta osasta: suuresta eteisaulasta, rahtisiivestä sekä pyöreän päädyn ravintola- ja liikeosasta. Ennen asemarakennuksen valmistumista sen tornia korotettiin vielä kaksi metriä suunnitellusta, jotta siihen saataisiin mahdollisimman paljon valomainoksia ja niiden kautta vuokratuloja. Uudelle linja-autoasemalle siirtyivät kaukoliikenteen bussit, joita tuolloin lähti noin sata vuoroa päivittäin. Nykyisin Lahden entinen linja-autoasema on kulttuuri-historiallisesti suojeltu rakennus, jossa toimii muun muassa ruokakauppa ja ravintola. Linja-auto- ja juna-liikenteen yhdistävä uusi Matkakeskus aloitti vuona 2016 rautatieaseman yhteydessä.

Yksi keskeisiä Pikku-Viipurin rakennuksia on vuonna 1947 valmistunut Suojalinna. Yhdeksänkerroksinen rakennus oli valmistuttuaan kaupungin korkein ja osaltaan symboloi sodanjälkeistä elämänuskoa ja tulevaisuudentoivoa. Suojalinnan 70 huoneistosta kuusi oli liikehuoneistoja. Liike-, toimisto- ja asuin-kerrokset erottuivat toisistaan erilaisin ikkunamuodoin. Suojalinna oli viipurilaisen arkkitehdin Jalmari Lankisen suunnittelema ja viipurilaisen Vakuutusyhtiö Suojan rakennuttama, ja siinä toimi aikoinaan Lahden ensimmäinen vakuutuslaitos. Alkuvaiheessa myös suuri osa talon asukkaista ja siinä toimineista yrityksistä oli Viipurista tulleita. Vakuutusyhtiö Suoja lopetti toimintansa vuonna 1960, mutta sen perinteiden jatkajaksi perustettiin Suoja-säätiö, jonka ”tarkoituksena on edistää tieteellisiä, taiteellisia, sivistyksellisiä, kasvatuksellisia, sosiaalisia ja taloudellisia pyrintöjä sekä historiallisen perinteen tutkimusta”.

Konserttitalon edustalla kaupungin keskustassa on Erkonpuisto, joka on tunnettu paikallisten keskuudessa lasten leikkialueesta ja turistien parissa mielenkiintoisista patsaistaan. Puiston tunnetuin patsas lienee Lahden karjalaisten vuonna 1955 kaupungin 50-vuotisjuhlan kunniaksi lahjoittama, Pikku-Viipuria kohden tähyävä Hirvi-veistos. Patsas on kopio Jussi Mäntysen vuonna 1928 Viipuriin Torkkelinpuistoon pystytetystä patsaasta. Patsaan lahjoittajat toivoivat sen symboloivan karjalaisten siirtolaisten näkyvää asemaa Lahden kulttuuri- ja liike-elämässä sotien jälkeen. Nykyään lahtelaisopiskelijoiden vappuperinteisiin kuuluu Hirvi-patsaan lakitus. Erkonpuistosta löytyvät niin ikään kuvanveistäjä Emil Wikströmin alun perin Viipurissa vuonna 1908 paljastetun ja sieltä kadonneen Mikael Agricolan muistomerkin (rintakuva) uusintavalos (1953), Veikko Leppäsen J.K. Paasikiven patsas vuodelta 1961 sekä runoilija, näytelmäkirjailija ja kulttuurivaikuttaja J.H. Erkolle itselleen pystytetty muistomerkki (kuvanveistäjä Essi Renvall 1956).