MARIANKADUN SEREMONIA-AKSELI

Lahden Kaupungintalo ja Vapaudenpatsas ©

Lahden ydinkeskusta pohjautuu kauppala-ajan asemakaavaan. Pääkatuina ovat Aleksanterinkatu ja kohtisuoraan risteävä Mariankatu. Seremonia-akselin keskellä, sen matalimmalla kohdalla on kauppatori, mistä Mariankadun päät nousevat kaupunkia halkoville harjuille. Kadun toisessa päässä kohoaa vuonna 1912 valmistunutarkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo ja toisessa – vuonna 1978 valmistunut akateemikko Alvar Aallon suunnittelema Ristinkirkko.

Näkymä Ristinkirkolta Lahden Kaupungintalolle
Näkymä Ristinkirkolta Lahden Kaupungintalolle
© Mikko Puustinen

Torin eteläpuolella, Mariankadun kävelykatuosuudella on kuvanveistäjä Pentti Papinahon vuonna 1975 paljastettu Hakkapeliittain kotiinpaluu -patsas niiden suomalaissotilaiden muistoksi, jotka 1600-luvulla osallistuivat Kustaa II Adolfin armeijassa Saksassa käytyyn 30-vuotiseen sotaan. Patsas kuvaa kahta kotiin palaavaa hakkapeliittaa, Ruotsin sotaväessä palvellutta suomalaista ratsusotilasta. Se lienee aikoinaan ollut yksi Lahden kiistellyimmistä muistomerkeistä, sillä sitä pidettiin sotaa ihannoivana. Toisaalta Etelä-Suomen Sanomien lukijat ovat äänestäneet sen myös Lahden hienoimmaksi patsaaksi.

Lahden punatiilinen myöhäisjugend-tyylinen kaupungintalo sijaitsee Salpausselän harjun rinteessä, kaupungin rakennetun keskustan korkeimmalla kohdalla. Monumentaalirakennus oli sisältä yhtä edustava ja komea kuin ulkoakin, ja sen myötä kohosi myös pienen ja nuoren kaupungin itsetunto. Rakennus tarjosi toimitilat lähes kaikille kaupungin tahoille sairaalaa ja koulua lukuun ottamatta: pormestari ja maistraatti, julkinen notaari, raastuvanoikeus, kaupunginkanslia, valtuuston istuntosali, teknillisten asian konttori, pastorinkanslia, kirjasto, poliisilaitos, palokunta sekä palomiesten asuntoja. Kaupungintalon tärkeä arkkitehtoninen elementti on sen porrastettu kellotorni; mittaa tornilla on 40 metriä ja sen korkeus merenpinnasta laskettuna on 160 metriä. Talon kellarikerroksessa, entisessä vankilassa, on nykyään lounasravintolana toimiva Tyrmä. Kaupungintalolta avautuva komea edustuspuisto on pyritty säilyttämään mahdollisuuksien mukaan alkuperäisen näköisenä. Puistossa on kolme patsasta:

  • Vapaudenpatsas eli Sankaripatsas (1921), Viktor Janssonin patsas sisällissodassa kaatuneiden valkoisten sotilaiden muistoksi
  • Työn patsas (1946), Yrjö Liipolan muistomerkki lahtelaiselle puunjalostukselle sekä ylistys työnteolle
  • Kalapoika (1950), Mikko Hovin patsas, joka kuvastaa sadunomaisuutta ja lapsen maailmaa
Lahden Kaupungintalo ja Vapaudenpatsas ©
Lahden Kaupungintalo ja Vapaudenpatsas. Lähde ”Lassi Häkkinen / Lahden kaupunki”

Niin kaupungintalon kellotorni kuin Ristinkirkon kellotapulikin tarjoavat ylimmältä tasanteeltaan upeat näkymät. Ristinkirkon betoninen kellotapuli nousee 40 metrin korkeuteen (merenpinnasta 153 metriä). Ristinkirkko rakennettiin Kolkanmäelle, keskelle kaupunkia, mutta rauhalliselle paikalle, kuten Alvar Aalto halusi. Samalla paikalla oli ollut myös Lahden ensimmäinen, vuonna 1890 vihitty puukirkko. Kaupungin kasvaessa puukirkko kuitenkin osoittautui nopeasti liian pieneksi ja kehittyvään kaupunkikuvaan turhan vaatimattomaksi. Uuden kirkon suunnittelu alkoi 1930-luvulla. Vanhan kirkon purkaminen aiheutti aikoinaan valtavan polemiikin, ja uuden kirkon rakentamista edelsi seitsemän vuoden kiista valituksineen eri viranomaisille.

Kirkkorakennuksen julkisivumateriaali on sama kuin kaupungintalossa, tummaksi poltettu tiili. Kirkon eteläpäätyä, torin suuntaista julkisivua hallitsee suuri ristinmuotoinen ikkunamuodostelma, joka koostuu 52 ikkunasta, yksi jokaista kirkkovuoden viikkoa kohden. Vanhasta puukirkosta uuden kirkon kellotapuliin siirrettiin kolme edelleen käytössä olevaa kirkonkelloa. Ristinkirkossa järjestetään myös konsertteja ja musiikkitapahtumia, joista tunnetuin on vuosittain järjestettävä Lahden kansainvälinen urkuviikko. Kirkkoa ympäröivä Kirkkopuisto on Lahden vanhin asemakaavassa oleva puisto, ja Alvar Aalto halusi sen säilyvän mahdollisimman alkuperäisenä. Puistossa sankarihautausmaalla on vuonna 1952 valmistunut kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen Vapauden Hengetär -patsas.

Vapauden Hengetär-patsas

RADIOMÄKI

Kaupungintalon välittömässä läheisyydessä sijaitsee Radiomäki, radioaseman, urheilukentän ja hautaus-maan ainutlaatuinen kokonaisuus ja suosittu ulkoilu- ja luontokohde. Radiomäki on osa Salpausselän reunamuodostelmaa, jäätikköjokien kasaama delta, ja sitä kiertävä kävelytie tarjoaa huipulta upeat näkymät Vesijärvelle ja eteläisen kaupungin ylle. Radiomäen tasainen laki kohoaa noin 140 metrin korkeuteen. Mäkeä on aikoinaan kutsuttu myös Selänmäeksi, Korkeamäeksi ja Hautausmaanmäeksi. Mäellä sijaitseva kaupungin vanhin hautausmaa, Lahden Vanha hautausmaa, otettiin käyttöön vuonna 1894. Sinne on haudattu myös 1918 sisällissodan aikana kaupungin valtauksessa kaatuneet saksalaissotilaat, ja hautaus-maalla on heille pystytetty muistomerkki.

Nykynimensä Radiomäki on saanut Yleisradion radioasemasta, jonka kaksi vuonna 1927 pystytettyä 150-metristä radiomastoa yhdessä hyppyrimäkien kanssa toimivat Lahden kaupungin symbolina ja maa-merkkeinä. Radiomastot rakennettiin 78 päivässä saksalaisten mastomestareiden johdolla. Työ eteni järjestelmällisesti kohti korkeuksia ja ”työmiehen palkka kasvoi sitä myötä mitä korkeammalla hän työskenteli”. Sumuisina päivinä työmiesten kiivetessä he hävisivät kuin pilviin: ketään näkynyt, huutoa vain kuului ylhäältä. Lahden suurradioasema oli ensimmäinen vastaavanlainen Suomessa ja lähetystoimintansa vuonna 1928 aloittaessaan Euroopan voimakkaimpia asemia. Suurradioasema toimi Yleisradion radio-asemana vuoteen 1993 saakka; mastot ovat edelleen käytössä.

Tänä päivänä Lahden radioasema mastoineen ja rakennuksineen kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristökohteisiin. Radiomastoissa on Lahti Energian asentamat koristevalot, jotka tarjoavat näyttävän valoshown pimeinä syys- ja talvi-iltoina. Radiomäen radio- ja tv-museo Mastolassa voi tutustua alan historiaan Suomessa nykyaikaisin menetelmin. Radiomäeltä löytyy myös urheilukenttä, Radiomäen yleisurheilukenttä, joka toimii jalkapallokenttänä ja talviaikaan luistelukenttänä sekä jääkiekkokaukalona. Kenttä avattiin vuonna 1922, ja vuosikymmenien saatossa siellä on järjestetty useita urheilutapahtumia jääkiekkomaaotteluista veteraanien yleisurheilun MM-kilpailuihin ja Kalevan kisoihin.